- Pimu on vuonna 1993 syntynyt suomenhevostamma, joka on ollut 17 vuotta meidän perheessä, eli se on ollut silloin nelivuotias.
- Pimu on luonteeltaan kiltti ns. pomminvarma ratsu, jonka selkään voi laittaa aremmankin ratsastajan.
- Pimu osaa kuitenkin kiltteydestään huolimatta luistaa hommista, jyrätä taluttaessa ja ryöstää ratsastaessa ja melko usein näitä kokemuksia saa silloin kun on kiire tai on väärällä mielialalla selässä.
-Pimu on säkäkorkeudeltaan n.155cm ja omaa todella upean rakenteen (joka ei kuitenkaan näy läskin alta).
- Pimun kanssa maastoillaan ja mennään koulutuuppausta säännöllisen epäsäännöllisesti, joskus myös muistellaan westernin perusteita.
* Heta on vuonna 1988 syntynyt shetlanninponitamma, joka on ollut vuoden kauemmin kuin Pimu eli 18 vuotta meillä.
* Heta on luonteeltaan pippurinen, ponimainen jne. Oikea Tamma isolla T:llä. Tältä saa säännöllisin väliajoin hampaista ja kavioista.
* On Hetassa herkkä puolikin, joskus änkeää "syliin" ja vaatimalla vaatii rapsutuksia ja saattaapa ruveta nukkumaan kesken hoitohetken.
* Heta on ollut loistava äiti omalle yhdelle varsalleen, Pimun alkuun hylkäämälle varsalle ja kaverin shetlanninponivarsalle vieroitukseen varamamma, jolle Heta opettikin hienosti käytöstapoja.
* Hetan kanssa touhuillaan milloin mitäkin. Käydään kävelemässä, ajolenkeillä, agilityä jne. kaikkea mahdollista. Joskus rouva käykin yksikseen karkuteillä ja palaa takaisin tarhaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
30.11.
Pimu sai päällensä läjän heijastimia. Oli suitsissa, ohjissa, jaloissa, hännässä. Rintaremmiä ja ratsastusloimea. Minulla oli myös jaloissa ja kypärässä sekä tietenkin heijastinliivikin.
Alkuun käytiin siis tiellä alkukäynnit. Seilailtiin pohkeenväistöllä tietä puolelta toiselle. Pimu pörisi ja pöhisi kaikelle mahdolliselle. Oli innoissaan pienestä valkeasta lumipeitteestä jota oli yön aikana satanut.
Menimme läheiselle pellolle ravailemaan, koska se on lähistöllä ainoa paikka mikä ei ole liian kova ravaamiseen. Pimu taipui hyvin vasempaan suuntaan, asetukset meni hyvin läpi ja askelista löytyi kauan kadoksissa ollutta lennokkuutta. Oikea suunta oli tosi hankala. Sehän on Pimulle ollutkin aina huonompi suunta ja typerä ratsastaja ei ollut tajunnut venytellä vasenta reittä/lonkkaa. Tuntui kuin kaikki opitut asiat olisi unohtuneet, valuin Pimun selässä koko ajan oikealle kyljelle, vasen pohje liiteli omissa oloissaan. Kyllä harmitti. Tuntui kuin koko kroppa olisi jäykkä kuin rautakanki. Pimu parka yritti parhaansa ja saikin huonosta menestyksestä (sekä ratsastajan että hevosen) huolimatta kunnon taputukset. Otettiin muutamat pidemmät ravipätkät pellon pitkällä suoralla. Sitten lopeteltiin ja käveltiin taas tiellä loppuverryttelyt.
Pimu sai jäädä talliin kuivumaan fleeceloimen alle, kun otin Hetan mukaani ja käytiin jututtamassa Mummoa, joka pyysi että toisin Hetan käymään ovella. Pimu kun ei ole antanut Mummon silittää Hetaa hetkeen. Olihan se poni mielissään kun huomasi mistä risteyksestä käännyttiin. Sehän tietää automaattisesti herkkuja ja rapsutuksia. Vein Hetan takaisin Pimun seuraksi. Ja lähdin pesemään pitkään likaisina olleita kippoja ja kuppeja. Kun sain pesut pestyä annoin hevosille kivennäiset ja laittelin heinää ulos. Pimu olikin kerennyt kuivua hyvin ja pääsivät molemmat ulos.
Kokonaisuudessaan hyvä päivä, muistutus taas siitä venyttelystä.
2.12.
Pimu sai eilen pitää vapaapäivän.
Tänään mentiin kotikentällä, koska onneksi oli satanut hieman lunta joten kentälläkin pystyi jo ravaamaan. Tehtiin jälleen kerran paljon taivutuksia, voltteja ynnä muita. Ravissa löytyi jälleen hieman lennokkuutta ja Pimu jopa jaksoi kantaa itseään ajoittain. Olin tyytyväinen.
Kulmissa Pimu yritti luistaa joten molempiin suuntiin saatiin tehdä paljon toistoja että saatiin kulmat onnistumaan oikaisematta.
Onneksi olin eilen venytellyt joten tämän päivän treeni sujui hyvin.
Pimu ei edes hionnut tämän päivän ratsastuksesta ja yllätyksekseni sadeloimea päälle laittaessani huomasin Pimun laihtuneen! JES! Tätähän on jo odotettukkin. Pimun ruokinta on niin minimiä että hirvittää. tekisi mieli vaan antaa sille enemmän ruokaa, mutta kivennäinen, suolakivi, vesi ja rajoitettu heinä saavat riittää.
Heta sai kunnon harjauksen, eihän mummelia parane unohtaa. Heta oli yhtä ärtyneen näköinen kuin aina ennenkin, kuitenkin harjauksen lopuksi ilme muuttui lempeäksi. Tajusi varmaan päässeensä ihmisestä taas hetkeksi eroon. Tarhan heinäpaikan siivottuani päästin hevoset ulos ja siivoilin pihattokarsinat, tarkistin rotanmyrkkypaikat ja totesin että kohta saa ostaa uuden myrkkyrasian. Ihme hiiriongelma ollut tänä syksynä/talvena. Ikinä aikaisemmin ei ole ollut näin paljoa hiiriä. Viime talvi selvittiin pussilla mutta tänätalvena mennyt kohta jo kaksi ja vielä talvea pitkästi jäljellä, tosin enää ei hiiret vilise silmissä... Tämä on näitä vanhojen rakennusten ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti